Post by Maiju on Feb 25, 2011 21:01:46 GMT 2
Alla kaikki Novalle kirjoitetut hoitotarinat kopioituna sellaisenaan tallin freebok-ajoilta.
NOVA:
Nimi: ronya, Nova
Viesti: Astuin jännittyneenä ulos autosta Mustikkamäen pihalla ja huiskautin isälle kättä hyvästiksi kuitenkaan irrottamatta katsetta suuresta kentästä ja valkoisesta tallirakennuksesta. Tiesin jo kokemuksesta mihin tässä tilanteessa piti suunnistaa, joten lähdin kävelemään kohti tallirakennusta samalla ympäristöä tutkien. Päästessäni tallin oville vilkaisin nopeasti vasemmalla näkyviin tarhoihin - mutta en vielä jäänyt tutkimaan niitä tarkemmin. Oikeastaan pidin hennosti kutittelevasta tunteesta vatsanpohjassa, joten halusin vielä säästää Novan näkemisen vähän myöhempään aikaan.
Harhailin sisään talliin ja kurkistin ensimmäisenä vasemmalla olevaan huoneeseen, joka paljastui satulahuoneeksi. Huone oli kuitenkin autio, joten jatkoin matkaani tallikäytävää pitkin. Oikeastaan koko talli tuntui autiolta; ei häärääviä hoitajia, ei äänekkäästi juttelevia tuntilaisia eikä muitakaan ihmisiä saatikka hevosia. Missä kaikki olivat?
Kävelin tallikäytävän loppuun asti ja huomasin sen kääntyvän vasemmalle. Nurkassa olevan huoneen ovi oli kutsuvasti auki, joten hipsin sisään kuin mikäkin ei-toivottu vieras ja huomasin pöydän ääressä istuvan naisen, joka hörppi jotakin juomaa kahvikupista, luultavasti kahvia tai teetä.
"Anteeks", kysäisin. "Satutko olemaan Maijunen?" Nainen kääntyi ympäri tuolillaan, katsoi minua ja nyökkäsi vaiti.
"Ronya", esittelin itseni. "Novan uus hoitaja", jatkoin. Hetken näytti siltä että Maijunen kaivelisi tietoa aivojensa perimmäisestä nurkasta, mutta sitten tämän katse kirkastui.
"Aivan! Meinasin aivan unohtaa tulosi", nainen sanoi.
"Onks täällä aina näin hiljasta?" kysyin heti tuttavallisesti. Maijunen naurahti.
"Ei tosiaankaan! Tulit vaan just hiljasimpaan aikaan, näin puoli kolmen aikoihin suurin osa hoitajista ei oo vielä tullut", nainen selitti. "Kuinka vanha oot, jos saan kysyä?"
"Kolmentoista, seiskalla", vastasin totuudenmukaisesti. Iästäni ihmiset ovat yleensä kovin epävarmoja, johtuen luultavasti siitä että pituutta löytyy vain 154 senttiä ja rapiat. Minua asia ei haittaa - saanpahan hoitaa ja ratsastaa Novan kaltaisia pikkuponeja! Jatkoimme rupatteluamme Maijusen kanssa samalla kävellessämme tarhoille päin.
Nova tarhasi kahden tarhakaverin kanssa suuressa tarhassa. Pieni poni nyhti heinää sen kokoon verrattuna suuresta heinäpaalista, eikä halunnut tulla portille vaikka kuinka kutsuimme - no, en minäkään Novan roolissa olisi tullut. Kiitin onneani että tarha oli tasainen ja täysin lumen peitossa, kun kipitin hakemaan Novan. Se antoi suosiolla kiinni.
"Ihme kyllä!" kommentoi Maijunen virnistäen. Talutin Novan ulos portista sen tarhakavereiden jäädessä syömään.
Maijunen näytti minulle vielä mistä Novan harjat löytyisivät sekä kaappini, ja opasti minut alkuun, jokaisella tallilla on kun on omat käytäntönsä. Sidoin Novan kiinni kuitenkin suht löysällä riimunnarulla ja aloitin ponin harjaamisen käymällä sen läpi kumisualla. Poni oli kovin likainen ja kumisukaoperaation jälkeen jouduin käyttämään kauan aikaa vielä käymään ponin pöly- sekä pehmeällä harjalla läpi - tosin kumpikaan meistä ei tainnut panna asiaa pahakseen. Lopuksi puhdistin tamman kaviot ja selvitin harjan päällisin puolin. Maijusen kuvaus Novan käyttäytymisestä tosiaan piti paikkansa: tamma oli kiltisti, mutta touhusi kaiken aikaa omia juttujaan.
Kun muita hoitajia, tuntilaisia ja muita tallilaisia alkoi kerääntyä talliin vein Novan harjat paikoilleen, kipaisin sen takaisin tarhailemaan ja soitin isän hakemaan minut.
11. marraskuuta 2009 18:57:31
Vastaus: Hyvä tarina, vaikkakin se loppui ehkä hieman töksähtäen, en osannut lukiessani odottaa loppumista yhtään. 47 riviä = 9v€ ja 15ap, ja minun arvioni perusteella tästä tulisi 13v€, eli yhteensä 22v€. Nyt sinulla onkin rahaa estetunnille osallistumiseen, eli jos kuittaat sen 15v€ maksukirjaan?
---------------------------------------------------
Nimi: ronya, Nova
Viesti: Tänään kävellessäni bussipysäkiltä kohti Mustikkamäkeä alkoi jo hieman hämärtää, sillä olin päässyt koulusta myöhään ja läksyjenkin parissa oli vierähtänyt vartti jos muutamakin. Mietiskelin jo sitä ihanaa tunnetta, kun ratsastaisin Novalla ja se toimisi täydellisesti allani... Heräsin mietteistäni kun olin vähällä kompastua ja virnistin ajatuksilleni. Joku tuntematon olisi voinut katsoa minua hieman oudoksuen, mutta onnekseni tiellä ei näkynyt ristin sielua. Reaalisoiduin ajatusteni kanssa - ehkä toivoisin vain, ettei Novan kanssa tapahtuisi mitään kovin järkyttävää. Ehkä voisin unelmoida täydellisestä hetkestä sitten noin sadan ratsastuskerran jälkeen!
Heti uppouduttuani tallirakennuksen monimutkaisiin syövereihin kävin säilömässä laukkuni sisältöineen kaappiini ja vaihtamassa kouluvaatteet tallivaatteisiin ja lähdin sitten hakemaan Novaa. Sitä ennen kuitenkin nappasin laukustani pari porkkananpalaa kiittääkseni Novaa kun hakisin sitä, vannoin itselleni tämän olevan yksi ainoista kerroista milloin tätä kikkaa käyttäisin...
Huutelin Novaa jo tarhan portilta, mutta tammalla oli taas parempaakin tekemistä, nimittäin heinien mussuttaminen, kuten eilenkin. Kömmin sisään tarhaan ja ojensin käteni houkutellakseni ponia, ja jatkoin matkaani sitä kohti. Päästyäni ponin viereen syötin sille porkkananpalat ja nappasin nopeasti sen riimusta kiinni - tänään oli päivä, jona en jaksaisi juosta ponin perässä minuuttitolkulla edes saadakseni sen kiinni ja sisään. Talutin tamman talliin ja se seurasi kiltisti perässäni.
Aloittelin harjaamisen jälleen kumisualla, tosin tällä kertaa en tehnyt operaatiota yhtä tunnollisesti kuin eilen. Jatkoin pölyharjalla ja lopuksi kävin koko ponin kauttaaltaan läpi vielä pehmeällä harjalla. Viimeiseksi puhdistin kaviot ja kävin sitten hakemassa varusteet - satulan, suitset, kypärän, hanskat, raipan ja sitä rataa.
Novan varustaminen ei tuottanut ongelmia, joten melko nopeasti sain tamman talutettua ulos, ja ihmettelin äkkiä laskeutunutta pimeää. Talutin tamman maneesiin, joka ei onneksi ollut kovin kaukana. Maneesin valot olivat päällä, mutta muita ratsukoita ei ollut. Vein tamman maneesin keskelle ja mittailin jalustimia vähän sinne päin, kiristin vyön ja nousin ponin selkään. Satula kallistui hieman, joten oikaisin sen ja kiristin vyön loppuun. Pidensin vielä jalustimia hieman, ennen kuin annoin Novalle luvan lähteä kävelemään. Automaattisesti puristin todella voimakkaasti, olin tottunut siihen tämänkaltaisilla poneilla, ja Nova suorastaan hypähti liikkeelle, mutta jäi kuitenkin kävelemään. Virnistin ja taputin tammaa, olihan se tehnyt mitä pyysinkin!
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja tein muutaman kuvion käynnissä ennen kuin pyysin kevyttä ravia. Poni taisi vähän testailla minua, sillä prostestiksi se hypähti eteenpäin vähän liioitellen ja pukitti pienesti - olin kuitenkin tottunut pukkeihin, sillä olihan pukkiponeja tullut ratsastettua. Tasapainoni horjahti hieman, sillä en ollut mitenkään varautunut. Onneksi poni jatkoi kiltisti ravissa eikä enää yrittänyt metkuja. Kun saimme kivan rytmin raviin, Nova kuunteli oikein mukavasti ja oli heti mukavan kevyesti kuolaintuella, sen enempää en alkutunnista vaatinutkaan. Keventelin pitkään yrittäen saada ponin askelta rennommaksi ja letkeämmäksi, nyt se oli sellaista ponikipitystä, johon pikkuponit yleensä ovat taipuvaisia. Tein paljon voltteja ja ympyröitä, suunnanvaihtoja, lävistäjiä, kiemurauria ja mitä kaikkea ikinä keksinkään. Tein myös "verkka-avoa" - ei siis oikeaa avoa, vain sen kaltaista lähemmäs ehkä taivutuksenomaista, jotta sain lavat letkeiksi.
Verkkailtuani tarpeeksi otin harjoitusravia ja työstin vähän voltteja. Lopulta onnistuin tekemään molempiin suuntiin pari kivan pyöreää kuviota, joten otin vähän käyntiä väliin. Nova vaikutti suht tyytyväiseltä, siltä tuli hieman vaahtoakin jo suusta.
Jatkoin seuraavaksi laukan työstämisen kanssa. Nova protestoi parilla terävällä pukilla nostossa, mutta olin jo oppinut alkutunnin metkuista, joten käskin vain tammaa napakasti eteenpäin. Todettuaan että protestoiminen oli turhaa, jatkoi poni kiltisti laukkaa ja antoi minun taivuttaakin itseään - ja yhä poni kulki mukavasti kuolaintuella, vähän jo rennompana kuin alkutunnista. Laukkailin molempiin suuntiin ympyrällä ja tein vähän nostoja tutustuakseni ponin tyyliin. Alkuun laukka oli kovin tököttävää kuten ravinkin kanssa oli aluksi ilmennyt, mutta ratsastin ponia reippaasti eteenpäin ja samalla kun poni rentoutui, muuttui laukka-askelkin paljon minulle mukavampaan suuntaan.
Kerran jouduin laukatessamme komentamaan Novaa eteenpäin raipalla - poni ei pitänyt ajatuksesta, ja metkuili taas yhden pukin. Tasapainoni horjahti jälleen, ja se totta vie oli koetuksella, sillä poni teki vielä äkkipysähdyksen suoraan laukasta! Horjahdin mukavasti kaulalle, mutta Nova jäi onneksi paikalleen seisomaan, joten ehdin änkeytyä takaisin satulaan. Annoin ponille pohjetta oikein napakasti ja nostin laukan. Pyysin ponia laukkaamaan reippaasti eteenpäin pitkää sivua, ja niinhän poni tekikin. Muutaman ympyrän jälkeen otin käyntiä ja taputin ponia, joka selvästi tuntui jo alistuneen hieman.
Jatkoin käyntien jälkeen kevyessä ravissa ja annoin Novan venyttää kaulaansa vähän pidemmälle. Tein suuria ympyröitä ja loppuverryteltyäni pidätin tamman käyntiin, annoin sille pitkät ohjat ja taputin oikein kovasti!
Taluttaessani Novaa talliin, olimme vähällä törmätä läsipäiseen, suureen ruunikkopuoliveriseen, joka oli kiinnitetty tallikäytävälle kummaltakin puolen. Pysäytin Novan äkkiä ja naurahdin. Toisenkin hevosen hoitaja virnisti.
"Väistäisitkö vähän, ehh..." kysyin kohteliaasti. "Kuka nyt ikinä oletkaan...?" Naurahdin heti perään.
"Elenaks voit sanoa, Konstan hoitaja", minua roimasti vanhempi tyttö sanoi.
"Aa, no mä en oikee tunne vielä Mustikkamäen hevosia enkä ihmisiä, alotin eilen..." sanoin.
"Jaajaa. Ja hoidat Novaa vai? Sehän on oikein kiva pikku vekkuli, ja sä nyt ootkin niin pieni että pystyt menee vielä jonkun aikaa ihan kunnol", Elena vastasi. Tytön kommentti ei kuulostanut mitenkään piikittelevältä - ehkä hän taisi hieman jopa kaivata aikoja jolloin oli nuorempi ja pystyi menemään poneilla?
"No joo, täytän maaliskuussa neljäntoista ja eihän tätä pituutta oo tän enempää suotu", mä vastasin. Nova kuopaisi ja heitti päätään.
"Aivan, aivan Nova. Kyllä sä pääset", Elena nauroi ja siirsi Konstan hetkeksi lähimpään karsinaan.
"Teidän majesteettinne kävelee karsinaansa, olkaa hyvä" tyttö kumarsi leikillään ja sekä minä että hän nauroimme.
Riisuin ja hoidin Novan välillä jotain Elenan kanssa puhellen. Minusta tuntui, että olin saanut ainakin yhden tutun tallilta, yksinhän on aina ikävämpää.
"Kun vaan saatais lisää porukkaa hoitamaan hevosia. Välillä tuntuu pahalta jättää Maijunen ja tallityöntekijät hoitelemaan hevosia kaikkien niiden hommien jälkeen, mitä ne on jo tehnyt", Elena rupatteli.
"Älä vaa, mua ainakin väsyttäis, ajatuskin", sanoin ja haukottelin heti maireasti. "Olis tosi mahtavaa jos vois laittaa pystyyn jonkinlaisen valmennusrenkaan - ymmärräksä, sellasille hoitajille jotka haluu kisata ja muuta", mä juttelin takaisin.
"No mä käsitin että kyllä Mustikkamäessä on valmennuksiakin. Toisaalta niihin tulee yleensä yksityisiä, hoitajien valmennusrinki olis kyllä aika makee juttu! Tosin ehkä annetaan tilanteen tasaantua vähän ja odotellaan lisää porukkaa", Elena sanoi. "Pitää ehkä ehdottaa Maijuselle", tuo jatkoi.
Laitoin kaikki Novan varusteet paikoilleen ja huomasin suitsien olevan kovin likaiset. Päätin puhdistaa ne heti tilaisuuden tullen, seuraavalla hoitokerralla. Sulloin omat tavarani kaappiin ja vaihdoin nopeasti kouluvaatteet päälle - bussilla kun joutui kulkemaan. Tiesin, ettei minun tarvitsisi häpeillä harrastustani, mutta jotenkin en vain halunnut kulkea ratsastuskamoissa bussissa. Ja voisihan joskus sattua samaan bussiin allergikkojakin.
Elena hoiteli vielä Konstaa tallikäytävällä.
"Oho mikä muodonmuutos", tyttö sanoi varmaan puoliksi oikeasti hämmästyneenä. Naurahdin ja sanoin takaisin:
"En mä nyt tallivaatteilla bussiin kehtaa mennä!"
"Kuljetsä koko ajan bussilla vai?" Elena kysyi.
"Joskus. Joskus vanhemmat tuo. Yleensä viikonloppusin niillä on aikaa. Ja tietty jos ne on hyvällä tuulella", mä vastasin. "Kumpikaan ei harrasta hevosia, mutta ei niillä mitään mun harrastusta vastaan oo." Elena mumisi jotain vastaukseksi.
"Mut hei mä meen nyt, bussi ei oota. Moikka!" sanoin.
"Moikka", Elena moikkasi takaisin.
Lähdin ulos tallista ja suuntasin bussipysäkille. Sinne ei kävellut kovin kauan, vähän reilu viitisen minuuttia jos käveli reippaasti. Bussipysäkillä ehdin odotella vain muutaman minuutin, kunnes bussi ilmestyi mutkan takaa. Viitoin sen pysähtymään, nousin kyytiin, leimasin lippuni ja istuin bussin etuosaan - koko bussissa oli ehkä viitisen ihmistä. Kaivoin laukustani kivan pokkarin ja aloin lukea sitä matkani kuluksi.
12. marraskuuta 2009 15:28:18
Vastaus: Juuri tälläisiä tarinoiden pitää olla, tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi, teksti on sujuvaa ja miten sen nyt sanoisi, "iloista"?
Ja tuota hoitajavalmennusta voitaisiin katsoa, jos sille on kannattajia. Katsotaan, katsotaa.. 
23v€ (pituudesta) + 19v€ = 42v€. 18ap.
---------------------------------------------------
Nimi: ronya, Nova
Viesti: Epäonnenperjantai! En ole taikauskoinen, mutta pienet kommellukset päivän aikana todistivat, että perjantai 13. päivä on todella jotenkin erilainen. Vaikka pääsinkin jo kahden aikaan koulusta, minulla ei olisi kovin kauan aikaa olla tallilla, sillä olin sopinut illaksi menoa.
Heti päästyäni talliin heitin laukkuni kaappiin ja hain Novan sisälle harjattavaksi. Kiinnitin tamman käytävälle ja aloin ripeästi harjailemaan sitä puhtaaksi. Tamma sai ensin kumisukakäsittelyn ja sitten huolellisen läpiharjauksen (kuulostaa epäilyttävästi läpiratsastukselta) pehmeällä harjalla, jonka jälkeen puhdistin kaviot ja lakaisin kavioista pudonneet liat lähimpään karsinaan. Napsautin riimunnarun kiinni tamman riimuun ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia.
Maneesissa oli juuri ratsukko lopettelemassa päivän treeniään joten taluttelin Novaa ja harjoittelin maastakäsin peruutusta ja pysähdyksiä. Kun ratsukko lähti maneesista, päästin Novan irti ja hätistin tamman riimunnarun avulla raviin. Pitkään ponin ravailut kestivätkin: kokonaiset puoli pitkää sivua! Kipaisin hakemaan maneesin katsomosta juoksutuspiiskan ja aloin sen avulla ravuuttaa tammaa ympäri maneesia. Onneksi Nova ei ollut kovin piiskaherkkä, muuten poni olisi jo laukannut miljoona kierrosta maneesia ympäri! Kun poni hidasteli ja heilautin piiskaa, nosti poni kuitenkin jo laukan.
"Hoooou", rauhoittelin tammaa.
Ravuutettuani tamman molempiin suuntiin pyysin laukkaa ensin äänellä:
"LAUK-KA", sanoin hyvin painavasti muutamaan kertaan. Viimeisen tehosteena heilautin myös piiskaa melko korkealle, ja sainkin Novan jopa innostumaan niin paljon, että tamma esitti kunnon pukkirodeot!
"Ethän ikinä tee noin mulle", nauroin tammalle.
Pari kertaa ajoin tamman todella kovaan laukkaan, mutta pääasiassa laukkuutin sitä tasaista tahtia. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin laukkaa myös toiseen suuntaan. Lopuksi annoin ponin ravata pari kierrosta ja jätin tamman sitten hetkeksi käyskentelemään maneesiin, ennen kuin otin sen kiinni ja talutin pari kierrosta ennen talliin vientiä.
En harjaillut Novaa enää juoksutuksen jälkeen, mutta tein niin kutsutut porkkanavenytykset, joissa venyteltiin kummatkin kyljet. Annoin ponille myös pari porkkanaa ruokakuppiin.
Nappasin laukkuni kaapista ja soitin isälle, että olin valmis ja minut voisi tulla hakemaan. Seisoin tallin oviaukossa palellen ja katselin, kun lumihiutaleita alkoi hiljalleen putoilla maahan. Onneksi isällä ei kestänyt kauaa ja katselin helpottuneena, kun tuttu hopeanvärinen auto kaarsi tallin pihaan. Kiirehdin sisään autoon ja nautin heti ensimmäisestä hetkestä asti lähes liian kuumastakin olotilasta.
13. marraskuuta 2009 21:38:38
Vastaus: 7v€ + 10v€, eli 17v€. Ap:itä tästä tulee 12.
Hiukan jotenkin "hätäinen" tarina, mutta sujuvaa tekstiä silti. Hyvä.
---------------------------------------------------
Nimi: Lizzie, Nova
Viesti: NOVACINE
Novacine … maistelin sanaa suussani. Se kuulosti samalla ihanalta ja kiltiltä, mutta samalla vekkulilta ja vähän itsepäiseltäkin.. Tamman nimi ei kuitenkaan merkannut mitään vain se että olin saanut suloisen russponitamma Novacen alias Novan hoitsukseni Mustikkamäestä! Nova oli vaalea, kiltti ja suloinen, 7 vuotias russ. Se oli juuri sopiva minulle. Novasta tulisi toinen hoitsuni. Minulla oli ollut kauan pieni ja siro arabiristeytystamma, joka oli kauhea hermoheikko. Tamma oli nimeltään Deisha, mutta minä sanoin tammaa Haniksi. Hani oli ollut jo 23 kun aloitin sitä hoitamaan läheisellä talli neljä vuotta sitten. Olin ollut kymmenen, enkä tiennyt paljoakaan hevosista, tai no tiesin mutta en arabeista. Hani oli opettanut minulle sekä kiltit puolensa että vaikeat, olihan siinä paljon arabia, mutta toisena rotuna oli connemara joten Hani oli aika kiltti. Joskus en saanut Hania liikkumaan, joskus se taasen lähti liiankin lujaa eteenpäin. Nyt siitä on kolme kuukautta kun Hani lähti. Se oli jo 27 joten sen jalat alkoivat sitä vaivaamaan. Yritin parhaani sitä auttaa, mutta turhaan.
Se oli ollut kauhea helmikuun ilta kun olin saapunut tallille. Olin huomannut että Hanin karsinassa seisoi mustavalkea poniruuna, joka ei ollut minun Hani. Luin nimikyltistä että ruuna oli Snoopy ja että se oli juuri muuttanut tänne. Olin juossut itkien tallin omistajan Birgiten luo, kysyen missä Hani on. Hän oli vastannut että tamma oli kuollut yöllä onnellisena ja nyt se oli viety pois tuhkattavaksi. Olin itkenyt niin paljon ja samalla myös niin vähän. Nyt minulla oli muisto tammasta, kuva siitä kun se oli tuupannut minut vesisankoon ja kuva siitä kun olin istunut sen selässä niityllä ilman satulaa. Ne olivat ihania muistoja, mutta olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Hanin ja minun muistot säilyivät sydämessäni aina ja ikuisesti, ja ymmärsin että Hani oli nyt paremmassa paikassa vihreillä laitumilla. Kun muutama päivä sitten olin lukenut lehteä ja etsinyt uutta hoitohevosta, olin huomannut yhden mielenkiintoisen ilmoituksen; tallin nimi oli Mustikkamäki ja siellä oli monta hevosta vailla hoitajaa. Koska Mustikkamäki oli sen verran lähellä olin päättänyt piipahtaa siellä.
Ja tässä sitä oltiin. Istuin nurmikolla katselemassa kun vaalea pikku tamma söi ruohoa. Tamma oli Nova. Olin saanut tallin omistajan Maijusen avulla tamman laitumelta, sillä tammalla oli ollut niin hauskaa laitumella. Nyt minä olin sitten Novan hoitaja virallisesti. Ajattelin harjata sitä samalla kun se söi, mutta en ihan heti. Kun sitten vihdoin sain katseeni irti tuota suloisesta tammasta, päätin lähteä hakemaan Novan harjoja. Ne löytyivät nopeasti. Kun harjat olivat mukana lähdin takaisin Novan luo. Tamma katsahti minuun tummilla silmillään ja lähestyi minua.
” Ei ole mitään hätää Nova. Minä tässä vain”, rauhoittelin hämmästynyttä nuorta neitoa.
Aloitin harjauksen, kun Nova vihdoinkin rentoutui päätin harjata sen vielä paremmin mitä olin ajatellut. Eihän tämän pitäisi kestää kauan. Harjailin leppoisasti tammaa, joka oli laskenut päänsä nauttiessaan. Harjasin tamman jalat todella hyvin ja tarkistin että kengät olivat paikoillaan, samalla putsasin tietysti myös kaviot. Kun olin setvinyt Novan hännän ja harjan taputin tammaa ja lähdin viemään harjoja paikoilleen. Kun olin vienyt harjat tulin takaisin Novan luo. Tamma söi ruohoa maasta vikkelästi, minä nauroin kun se ei meinannut nostaa päätään maasta. Olin laittanut Novan puuhun kiinni joten rupesin avaamaan solmua, kun solmu oli avattu talutin tamman talliin. Nova tuli kiltisti koko matkan pihalta talliin, päästin tamman karsinaan. Samalla kun irrotin riimun tamman päästä taputin sitä..
” Nähdään taas seuraavalla kerralla Nova!” huudahdin kun olin tallin pihassa lähdössä kotiin.
LoPPu
P.S. Tästä ei tartte antaa yhtään apta, kun oli niin surkee ja lyhytkin.
21. heinäkuuta 2010 20:03:12
Vastaus: Tietenkin tästä ap:itä tulee, ei se mikään surkea ollut Tosin hieman hassu etenemistahti, ja jonkin verran kirjoitusvirheitä, mutta pääpiirteittäin hyvä tarina.
45 riviä laskin, siitä siis 15ap ja 9v€ sekä oman arvioni mukaan 11v€.
NOVA:
Nimi: ronya, Nova
Viesti: Astuin jännittyneenä ulos autosta Mustikkamäen pihalla ja huiskautin isälle kättä hyvästiksi kuitenkaan irrottamatta katsetta suuresta kentästä ja valkoisesta tallirakennuksesta. Tiesin jo kokemuksesta mihin tässä tilanteessa piti suunnistaa, joten lähdin kävelemään kohti tallirakennusta samalla ympäristöä tutkien. Päästessäni tallin oville vilkaisin nopeasti vasemmalla näkyviin tarhoihin - mutta en vielä jäänyt tutkimaan niitä tarkemmin. Oikeastaan pidin hennosti kutittelevasta tunteesta vatsanpohjassa, joten halusin vielä säästää Novan näkemisen vähän myöhempään aikaan.
Harhailin sisään talliin ja kurkistin ensimmäisenä vasemmalla olevaan huoneeseen, joka paljastui satulahuoneeksi. Huone oli kuitenkin autio, joten jatkoin matkaani tallikäytävää pitkin. Oikeastaan koko talli tuntui autiolta; ei häärääviä hoitajia, ei äänekkäästi juttelevia tuntilaisia eikä muitakaan ihmisiä saatikka hevosia. Missä kaikki olivat?
Kävelin tallikäytävän loppuun asti ja huomasin sen kääntyvän vasemmalle. Nurkassa olevan huoneen ovi oli kutsuvasti auki, joten hipsin sisään kuin mikäkin ei-toivottu vieras ja huomasin pöydän ääressä istuvan naisen, joka hörppi jotakin juomaa kahvikupista, luultavasti kahvia tai teetä.
"Anteeks", kysäisin. "Satutko olemaan Maijunen?" Nainen kääntyi ympäri tuolillaan, katsoi minua ja nyökkäsi vaiti.
"Ronya", esittelin itseni. "Novan uus hoitaja", jatkoin. Hetken näytti siltä että Maijunen kaivelisi tietoa aivojensa perimmäisestä nurkasta, mutta sitten tämän katse kirkastui.
"Aivan! Meinasin aivan unohtaa tulosi", nainen sanoi.
"Onks täällä aina näin hiljasta?" kysyin heti tuttavallisesti. Maijunen naurahti.
"Ei tosiaankaan! Tulit vaan just hiljasimpaan aikaan, näin puoli kolmen aikoihin suurin osa hoitajista ei oo vielä tullut", nainen selitti. "Kuinka vanha oot, jos saan kysyä?"
"Kolmentoista, seiskalla", vastasin totuudenmukaisesti. Iästäni ihmiset ovat yleensä kovin epävarmoja, johtuen luultavasti siitä että pituutta löytyy vain 154 senttiä ja rapiat. Minua asia ei haittaa - saanpahan hoitaa ja ratsastaa Novan kaltaisia pikkuponeja! Jatkoimme rupatteluamme Maijusen kanssa samalla kävellessämme tarhoille päin.
Nova tarhasi kahden tarhakaverin kanssa suuressa tarhassa. Pieni poni nyhti heinää sen kokoon verrattuna suuresta heinäpaalista, eikä halunnut tulla portille vaikka kuinka kutsuimme - no, en minäkään Novan roolissa olisi tullut. Kiitin onneani että tarha oli tasainen ja täysin lumen peitossa, kun kipitin hakemaan Novan. Se antoi suosiolla kiinni.
"Ihme kyllä!" kommentoi Maijunen virnistäen. Talutin Novan ulos portista sen tarhakavereiden jäädessä syömään.
Maijunen näytti minulle vielä mistä Novan harjat löytyisivät sekä kaappini, ja opasti minut alkuun, jokaisella tallilla on kun on omat käytäntönsä. Sidoin Novan kiinni kuitenkin suht löysällä riimunnarulla ja aloitin ponin harjaamisen käymällä sen läpi kumisualla. Poni oli kovin likainen ja kumisukaoperaation jälkeen jouduin käyttämään kauan aikaa vielä käymään ponin pöly- sekä pehmeällä harjalla läpi - tosin kumpikaan meistä ei tainnut panna asiaa pahakseen. Lopuksi puhdistin tamman kaviot ja selvitin harjan päällisin puolin. Maijusen kuvaus Novan käyttäytymisestä tosiaan piti paikkansa: tamma oli kiltisti, mutta touhusi kaiken aikaa omia juttujaan.
Kun muita hoitajia, tuntilaisia ja muita tallilaisia alkoi kerääntyä talliin vein Novan harjat paikoilleen, kipaisin sen takaisin tarhailemaan ja soitin isän hakemaan minut.
11. marraskuuta 2009 18:57:31
Vastaus: Hyvä tarina, vaikkakin se loppui ehkä hieman töksähtäen, en osannut lukiessani odottaa loppumista yhtään. 47 riviä = 9v€ ja 15ap, ja minun arvioni perusteella tästä tulisi 13v€, eli yhteensä 22v€. Nyt sinulla onkin rahaa estetunnille osallistumiseen, eli jos kuittaat sen 15v€ maksukirjaan?
---------------------------------------------------
Nimi: ronya, Nova
Viesti: Tänään kävellessäni bussipysäkiltä kohti Mustikkamäkeä alkoi jo hieman hämärtää, sillä olin päässyt koulusta myöhään ja läksyjenkin parissa oli vierähtänyt vartti jos muutamakin. Mietiskelin jo sitä ihanaa tunnetta, kun ratsastaisin Novalla ja se toimisi täydellisesti allani... Heräsin mietteistäni kun olin vähällä kompastua ja virnistin ajatuksilleni. Joku tuntematon olisi voinut katsoa minua hieman oudoksuen, mutta onnekseni tiellä ei näkynyt ristin sielua. Reaalisoiduin ajatusteni kanssa - ehkä toivoisin vain, ettei Novan kanssa tapahtuisi mitään kovin järkyttävää. Ehkä voisin unelmoida täydellisestä hetkestä sitten noin sadan ratsastuskerran jälkeen!
Heti uppouduttuani tallirakennuksen monimutkaisiin syövereihin kävin säilömässä laukkuni sisältöineen kaappiini ja vaihtamassa kouluvaatteet tallivaatteisiin ja lähdin sitten hakemaan Novaa. Sitä ennen kuitenkin nappasin laukustani pari porkkananpalaa kiittääkseni Novaa kun hakisin sitä, vannoin itselleni tämän olevan yksi ainoista kerroista milloin tätä kikkaa käyttäisin...
Huutelin Novaa jo tarhan portilta, mutta tammalla oli taas parempaakin tekemistä, nimittäin heinien mussuttaminen, kuten eilenkin. Kömmin sisään tarhaan ja ojensin käteni houkutellakseni ponia, ja jatkoin matkaani sitä kohti. Päästyäni ponin viereen syötin sille porkkananpalat ja nappasin nopeasti sen riimusta kiinni - tänään oli päivä, jona en jaksaisi juosta ponin perässä minuuttitolkulla edes saadakseni sen kiinni ja sisään. Talutin tamman talliin ja se seurasi kiltisti perässäni.
Aloittelin harjaamisen jälleen kumisualla, tosin tällä kertaa en tehnyt operaatiota yhtä tunnollisesti kuin eilen. Jatkoin pölyharjalla ja lopuksi kävin koko ponin kauttaaltaan läpi vielä pehmeällä harjalla. Viimeiseksi puhdistin kaviot ja kävin sitten hakemassa varusteet - satulan, suitset, kypärän, hanskat, raipan ja sitä rataa.
Novan varustaminen ei tuottanut ongelmia, joten melko nopeasti sain tamman talutettua ulos, ja ihmettelin äkkiä laskeutunutta pimeää. Talutin tamman maneesiin, joka ei onneksi ollut kovin kaukana. Maneesin valot olivat päällä, mutta muita ratsukoita ei ollut. Vein tamman maneesin keskelle ja mittailin jalustimia vähän sinne päin, kiristin vyön ja nousin ponin selkään. Satula kallistui hieman, joten oikaisin sen ja kiristin vyön loppuun. Pidensin vielä jalustimia hieman, ennen kuin annoin Novalle luvan lähteä kävelemään. Automaattisesti puristin todella voimakkaasti, olin tottunut siihen tämänkaltaisilla poneilla, ja Nova suorastaan hypähti liikkeelle, mutta jäi kuitenkin kävelemään. Virnistin ja taputin tammaa, olihan se tehnyt mitä pyysinkin!
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja tein muutaman kuvion käynnissä ennen kuin pyysin kevyttä ravia. Poni taisi vähän testailla minua, sillä prostestiksi se hypähti eteenpäin vähän liioitellen ja pukitti pienesti - olin kuitenkin tottunut pukkeihin, sillä olihan pukkiponeja tullut ratsastettua. Tasapainoni horjahti hieman, sillä en ollut mitenkään varautunut. Onneksi poni jatkoi kiltisti ravissa eikä enää yrittänyt metkuja. Kun saimme kivan rytmin raviin, Nova kuunteli oikein mukavasti ja oli heti mukavan kevyesti kuolaintuella, sen enempää en alkutunnista vaatinutkaan. Keventelin pitkään yrittäen saada ponin askelta rennommaksi ja letkeämmäksi, nyt se oli sellaista ponikipitystä, johon pikkuponit yleensä ovat taipuvaisia. Tein paljon voltteja ja ympyröitä, suunnanvaihtoja, lävistäjiä, kiemurauria ja mitä kaikkea ikinä keksinkään. Tein myös "verkka-avoa" - ei siis oikeaa avoa, vain sen kaltaista lähemmäs ehkä taivutuksenomaista, jotta sain lavat letkeiksi.
Verkkailtuani tarpeeksi otin harjoitusravia ja työstin vähän voltteja. Lopulta onnistuin tekemään molempiin suuntiin pari kivan pyöreää kuviota, joten otin vähän käyntiä väliin. Nova vaikutti suht tyytyväiseltä, siltä tuli hieman vaahtoakin jo suusta.
Jatkoin seuraavaksi laukan työstämisen kanssa. Nova protestoi parilla terävällä pukilla nostossa, mutta olin jo oppinut alkutunnin metkuista, joten käskin vain tammaa napakasti eteenpäin. Todettuaan että protestoiminen oli turhaa, jatkoi poni kiltisti laukkaa ja antoi minun taivuttaakin itseään - ja yhä poni kulki mukavasti kuolaintuella, vähän jo rennompana kuin alkutunnista. Laukkailin molempiin suuntiin ympyrällä ja tein vähän nostoja tutustuakseni ponin tyyliin. Alkuun laukka oli kovin tököttävää kuten ravinkin kanssa oli aluksi ilmennyt, mutta ratsastin ponia reippaasti eteenpäin ja samalla kun poni rentoutui, muuttui laukka-askelkin paljon minulle mukavampaan suuntaan.
Kerran jouduin laukatessamme komentamaan Novaa eteenpäin raipalla - poni ei pitänyt ajatuksesta, ja metkuili taas yhden pukin. Tasapainoni horjahti jälleen, ja se totta vie oli koetuksella, sillä poni teki vielä äkkipysähdyksen suoraan laukasta! Horjahdin mukavasti kaulalle, mutta Nova jäi onneksi paikalleen seisomaan, joten ehdin änkeytyä takaisin satulaan. Annoin ponille pohjetta oikein napakasti ja nostin laukan. Pyysin ponia laukkaamaan reippaasti eteenpäin pitkää sivua, ja niinhän poni tekikin. Muutaman ympyrän jälkeen otin käyntiä ja taputin ponia, joka selvästi tuntui jo alistuneen hieman.
Jatkoin käyntien jälkeen kevyessä ravissa ja annoin Novan venyttää kaulaansa vähän pidemmälle. Tein suuria ympyröitä ja loppuverryteltyäni pidätin tamman käyntiin, annoin sille pitkät ohjat ja taputin oikein kovasti!
Taluttaessani Novaa talliin, olimme vähällä törmätä läsipäiseen, suureen ruunikkopuoliveriseen, joka oli kiinnitetty tallikäytävälle kummaltakin puolen. Pysäytin Novan äkkiä ja naurahdin. Toisenkin hevosen hoitaja virnisti.
"Väistäisitkö vähän, ehh..." kysyin kohteliaasti. "Kuka nyt ikinä oletkaan...?" Naurahdin heti perään.
"Elenaks voit sanoa, Konstan hoitaja", minua roimasti vanhempi tyttö sanoi.
"Aa, no mä en oikee tunne vielä Mustikkamäen hevosia enkä ihmisiä, alotin eilen..." sanoin.
"Jaajaa. Ja hoidat Novaa vai? Sehän on oikein kiva pikku vekkuli, ja sä nyt ootkin niin pieni että pystyt menee vielä jonkun aikaa ihan kunnol", Elena vastasi. Tytön kommentti ei kuulostanut mitenkään piikittelevältä - ehkä hän taisi hieman jopa kaivata aikoja jolloin oli nuorempi ja pystyi menemään poneilla?
"No joo, täytän maaliskuussa neljäntoista ja eihän tätä pituutta oo tän enempää suotu", mä vastasin. Nova kuopaisi ja heitti päätään.
"Aivan, aivan Nova. Kyllä sä pääset", Elena nauroi ja siirsi Konstan hetkeksi lähimpään karsinaan.
"Teidän majesteettinne kävelee karsinaansa, olkaa hyvä" tyttö kumarsi leikillään ja sekä minä että hän nauroimme.
Riisuin ja hoidin Novan välillä jotain Elenan kanssa puhellen. Minusta tuntui, että olin saanut ainakin yhden tutun tallilta, yksinhän on aina ikävämpää.
"Kun vaan saatais lisää porukkaa hoitamaan hevosia. Välillä tuntuu pahalta jättää Maijunen ja tallityöntekijät hoitelemaan hevosia kaikkien niiden hommien jälkeen, mitä ne on jo tehnyt", Elena rupatteli.
"Älä vaa, mua ainakin väsyttäis, ajatuskin", sanoin ja haukottelin heti maireasti. "Olis tosi mahtavaa jos vois laittaa pystyyn jonkinlaisen valmennusrenkaan - ymmärräksä, sellasille hoitajille jotka haluu kisata ja muuta", mä juttelin takaisin.
"No mä käsitin että kyllä Mustikkamäessä on valmennuksiakin. Toisaalta niihin tulee yleensä yksityisiä, hoitajien valmennusrinki olis kyllä aika makee juttu! Tosin ehkä annetaan tilanteen tasaantua vähän ja odotellaan lisää porukkaa", Elena sanoi. "Pitää ehkä ehdottaa Maijuselle", tuo jatkoi.
Laitoin kaikki Novan varusteet paikoilleen ja huomasin suitsien olevan kovin likaiset. Päätin puhdistaa ne heti tilaisuuden tullen, seuraavalla hoitokerralla. Sulloin omat tavarani kaappiin ja vaihdoin nopeasti kouluvaatteet päälle - bussilla kun joutui kulkemaan. Tiesin, ettei minun tarvitsisi häpeillä harrastustani, mutta jotenkin en vain halunnut kulkea ratsastuskamoissa bussissa. Ja voisihan joskus sattua samaan bussiin allergikkojakin.
Elena hoiteli vielä Konstaa tallikäytävällä.
"Oho mikä muodonmuutos", tyttö sanoi varmaan puoliksi oikeasti hämmästyneenä. Naurahdin ja sanoin takaisin:
"En mä nyt tallivaatteilla bussiin kehtaa mennä!"
"Kuljetsä koko ajan bussilla vai?" Elena kysyi.
"Joskus. Joskus vanhemmat tuo. Yleensä viikonloppusin niillä on aikaa. Ja tietty jos ne on hyvällä tuulella", mä vastasin. "Kumpikaan ei harrasta hevosia, mutta ei niillä mitään mun harrastusta vastaan oo." Elena mumisi jotain vastaukseksi.
"Mut hei mä meen nyt, bussi ei oota. Moikka!" sanoin.
"Moikka", Elena moikkasi takaisin.
Lähdin ulos tallista ja suuntasin bussipysäkille. Sinne ei kävellut kovin kauan, vähän reilu viitisen minuuttia jos käveli reippaasti. Bussipysäkillä ehdin odotella vain muutaman minuutin, kunnes bussi ilmestyi mutkan takaa. Viitoin sen pysähtymään, nousin kyytiin, leimasin lippuni ja istuin bussin etuosaan - koko bussissa oli ehkä viitisen ihmistä. Kaivoin laukustani kivan pokkarin ja aloin lukea sitä matkani kuluksi.
12. marraskuuta 2009 15:28:18
Vastaus: Juuri tälläisiä tarinoiden pitää olla, tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi, teksti on sujuvaa ja miten sen nyt sanoisi, "iloista"?
Ja tuota hoitajavalmennusta voitaisiin katsoa, jos sille on kannattajia. Katsotaan, katsotaa.. 
23v€ (pituudesta) + 19v€ = 42v€. 18ap. ---------------------------------------------------
Nimi: ronya, Nova
Viesti: Epäonnenperjantai! En ole taikauskoinen, mutta pienet kommellukset päivän aikana todistivat, että perjantai 13. päivä on todella jotenkin erilainen. Vaikka pääsinkin jo kahden aikaan koulusta, minulla ei olisi kovin kauan aikaa olla tallilla, sillä olin sopinut illaksi menoa.
Heti päästyäni talliin heitin laukkuni kaappiin ja hain Novan sisälle harjattavaksi. Kiinnitin tamman käytävälle ja aloin ripeästi harjailemaan sitä puhtaaksi. Tamma sai ensin kumisukakäsittelyn ja sitten huolellisen läpiharjauksen (kuulostaa epäilyttävästi läpiratsastukselta) pehmeällä harjalla, jonka jälkeen puhdistin kaviot ja lakaisin kavioista pudonneet liat lähimpään karsinaan. Napsautin riimunnarun kiinni tamman riimuun ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia.
Maneesissa oli juuri ratsukko lopettelemassa päivän treeniään joten taluttelin Novaa ja harjoittelin maastakäsin peruutusta ja pysähdyksiä. Kun ratsukko lähti maneesista, päästin Novan irti ja hätistin tamman riimunnarun avulla raviin. Pitkään ponin ravailut kestivätkin: kokonaiset puoli pitkää sivua! Kipaisin hakemaan maneesin katsomosta juoksutuspiiskan ja aloin sen avulla ravuuttaa tammaa ympäri maneesia. Onneksi Nova ei ollut kovin piiskaherkkä, muuten poni olisi jo laukannut miljoona kierrosta maneesia ympäri! Kun poni hidasteli ja heilautin piiskaa, nosti poni kuitenkin jo laukan.
"Hoooou", rauhoittelin tammaa.
Ravuutettuani tamman molempiin suuntiin pyysin laukkaa ensin äänellä:
"LAUK-KA", sanoin hyvin painavasti muutamaan kertaan. Viimeisen tehosteena heilautin myös piiskaa melko korkealle, ja sainkin Novan jopa innostumaan niin paljon, että tamma esitti kunnon pukkirodeot!
"Ethän ikinä tee noin mulle", nauroin tammalle.
Pari kertaa ajoin tamman todella kovaan laukkaan, mutta pääasiassa laukkuutin sitä tasaista tahtia. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin laukkaa myös toiseen suuntaan. Lopuksi annoin ponin ravata pari kierrosta ja jätin tamman sitten hetkeksi käyskentelemään maneesiin, ennen kuin otin sen kiinni ja talutin pari kierrosta ennen talliin vientiä.
En harjaillut Novaa enää juoksutuksen jälkeen, mutta tein niin kutsutut porkkanavenytykset, joissa venyteltiin kummatkin kyljet. Annoin ponille myös pari porkkanaa ruokakuppiin.
Nappasin laukkuni kaapista ja soitin isälle, että olin valmis ja minut voisi tulla hakemaan. Seisoin tallin oviaukossa palellen ja katselin, kun lumihiutaleita alkoi hiljalleen putoilla maahan. Onneksi isällä ei kestänyt kauaa ja katselin helpottuneena, kun tuttu hopeanvärinen auto kaarsi tallin pihaan. Kiirehdin sisään autoon ja nautin heti ensimmäisestä hetkestä asti lähes liian kuumastakin olotilasta.
13. marraskuuta 2009 21:38:38
Vastaus: 7v€ + 10v€, eli 17v€. Ap:itä tästä tulee 12.
Hiukan jotenkin "hätäinen" tarina, mutta sujuvaa tekstiä silti. Hyvä. ---------------------------------------------------
Nimi: Lizzie, Nova
Viesti: NOVACINE
Novacine … maistelin sanaa suussani. Se kuulosti samalla ihanalta ja kiltiltä, mutta samalla vekkulilta ja vähän itsepäiseltäkin.. Tamman nimi ei kuitenkaan merkannut mitään vain se että olin saanut suloisen russponitamma Novacen alias Novan hoitsukseni Mustikkamäestä! Nova oli vaalea, kiltti ja suloinen, 7 vuotias russ. Se oli juuri sopiva minulle. Novasta tulisi toinen hoitsuni. Minulla oli ollut kauan pieni ja siro arabiristeytystamma, joka oli kauhea hermoheikko. Tamma oli nimeltään Deisha, mutta minä sanoin tammaa Haniksi. Hani oli ollut jo 23 kun aloitin sitä hoitamaan läheisellä talli neljä vuotta sitten. Olin ollut kymmenen, enkä tiennyt paljoakaan hevosista, tai no tiesin mutta en arabeista. Hani oli opettanut minulle sekä kiltit puolensa että vaikeat, olihan siinä paljon arabia, mutta toisena rotuna oli connemara joten Hani oli aika kiltti. Joskus en saanut Hania liikkumaan, joskus se taasen lähti liiankin lujaa eteenpäin. Nyt siitä on kolme kuukautta kun Hani lähti. Se oli jo 27 joten sen jalat alkoivat sitä vaivaamaan. Yritin parhaani sitä auttaa, mutta turhaan.
Se oli ollut kauhea helmikuun ilta kun olin saapunut tallille. Olin huomannut että Hanin karsinassa seisoi mustavalkea poniruuna, joka ei ollut minun Hani. Luin nimikyltistä että ruuna oli Snoopy ja että se oli juuri muuttanut tänne. Olin juossut itkien tallin omistajan Birgiten luo, kysyen missä Hani on. Hän oli vastannut että tamma oli kuollut yöllä onnellisena ja nyt se oli viety pois tuhkattavaksi. Olin itkenyt niin paljon ja samalla myös niin vähän. Nyt minulla oli muisto tammasta, kuva siitä kun se oli tuupannut minut vesisankoon ja kuva siitä kun olin istunut sen selässä niityllä ilman satulaa. Ne olivat ihania muistoja, mutta olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Hanin ja minun muistot säilyivät sydämessäni aina ja ikuisesti, ja ymmärsin että Hani oli nyt paremmassa paikassa vihreillä laitumilla. Kun muutama päivä sitten olin lukenut lehteä ja etsinyt uutta hoitohevosta, olin huomannut yhden mielenkiintoisen ilmoituksen; tallin nimi oli Mustikkamäki ja siellä oli monta hevosta vailla hoitajaa. Koska Mustikkamäki oli sen verran lähellä olin päättänyt piipahtaa siellä.
Ja tässä sitä oltiin. Istuin nurmikolla katselemassa kun vaalea pikku tamma söi ruohoa. Tamma oli Nova. Olin saanut tallin omistajan Maijusen avulla tamman laitumelta, sillä tammalla oli ollut niin hauskaa laitumella. Nyt minä olin sitten Novan hoitaja virallisesti. Ajattelin harjata sitä samalla kun se söi, mutta en ihan heti. Kun sitten vihdoin sain katseeni irti tuota suloisesta tammasta, päätin lähteä hakemaan Novan harjoja. Ne löytyivät nopeasti. Kun harjat olivat mukana lähdin takaisin Novan luo. Tamma katsahti minuun tummilla silmillään ja lähestyi minua.
” Ei ole mitään hätää Nova. Minä tässä vain”, rauhoittelin hämmästynyttä nuorta neitoa.
Aloitin harjauksen, kun Nova vihdoinkin rentoutui päätin harjata sen vielä paremmin mitä olin ajatellut. Eihän tämän pitäisi kestää kauan. Harjailin leppoisasti tammaa, joka oli laskenut päänsä nauttiessaan. Harjasin tamman jalat todella hyvin ja tarkistin että kengät olivat paikoillaan, samalla putsasin tietysti myös kaviot. Kun olin setvinyt Novan hännän ja harjan taputin tammaa ja lähdin viemään harjoja paikoilleen. Kun olin vienyt harjat tulin takaisin Novan luo. Tamma söi ruohoa maasta vikkelästi, minä nauroin kun se ei meinannut nostaa päätään maasta. Olin laittanut Novan puuhun kiinni joten rupesin avaamaan solmua, kun solmu oli avattu talutin tamman talliin. Nova tuli kiltisti koko matkan pihalta talliin, päästin tamman karsinaan. Samalla kun irrotin riimun tamman päästä taputin sitä..
” Nähdään taas seuraavalla kerralla Nova!” huudahdin kun olin tallin pihassa lähdössä kotiin.
LoPPu
P.S. Tästä ei tartte antaa yhtään apta, kun oli niin surkee ja lyhytkin.
21. heinäkuuta 2010 20:03:12
Vastaus: Tietenkin tästä ap:itä tulee, ei se mikään surkea ollut
Tosin hieman hassu etenemistahti, ja jonkin verran kirjoitusvirheitä, mutta pääpiirteittäin hyvä tarina.45 riviä laskin, siitä siis 15ap ja 9v€ sekä oman arvioni mukaan 11v€.