Post by Mape (weem) on May 3, 2011 19:17:17 GMT 2
Lalla on nyt kuukauden ollut minulla, ja oikeastaan tämä aika on mennyt tammalla ratsastamiseen tuntuman hakemista ja molemminpuoleiseen tutustumiseen. Kerran, kaksi olemme kokeilleet hypätä vähän esteitä, mutta enimmäkseen olemme tehneet koulutreeniä ja ratsastelleet kauniina kevätpäivinä ihanissa ja talven jäljiltä heräävissä maastoissa. Lalla on osoittautunut mitä ihanimmaksi kumppaniksi, jonka kanssa on kivaa tehdä ihan mitä vain!
Olemme myös osallistuneet suunnistusratsastuskilpailuihin, joista tuli molemminpuoleiseksi mukavaksi yllätykseksi sijoitus - Lalla sai palkinnoksi hevosnameja ja minä hienon ruusukkeen kiinnitettäväksi Lallan karsinan oveen. Suunnistuksessa Lalla toimi hienosti maastossa ja jaksoi hyvin omistajan sekoilut kartanluvussa. Liitetäänpä tähän vielä tarina, jolla saimme toisen sijan kilpailuista:
- Siis ei voi olla totta. Mikä puoliverinen tää tällanen on, jolle ei sovi letit päähän? voivottelin ääneen Lallan karsinassa. Samassa kuulin naureskelua viereisestä karsinasta.
- Eiks ne oo suunnistuskisat mihin ootte menossa? tallityttö huikkasi sieltä.
- No, juu-u...
- Älä sit ihmeessä letitä sen harjaa, teille vaan naurettais siellä, tyttö jatkoi jutteluaan ja kurkkasi Lallan karsinaan. - Siellä saa mennä ihan rennosti, usko pois.
- Aijaa. Mä aattelin, ku ne kuitenkin on kisat, et pitää letit... No hyvä jos ei tarvi! Ongelma ratkaistu. Lallurapallura, olen pahoillani, mutta nyt tää tyttöjen tukkaleikki loppu, pakataan sut autoon ja lähetään suunnistamaan!
Heh, en edes muistanut kuinka hauska tarinasta tulikaan. Oikeasta elämästä, tällaista tämä meidän tekeminen Lallan kanssa on.
Nyt viimein pääsen kertomaan tämän päivän ratsastuksesta. Aloitin tallilla toimimisen varaamalla maneesin Emmiltä, tein sinne puomitukset ja ratsastin Riksun kanssa puomityöskentelyä. Tämän jälkeen siivosin molempien hevosteni karsinat, ensin Rikhartin ja sitten Lallukan. Tänä aikana maneesissa kävi treenamassa muutama ratsukko, tyytyväisenä sinne laittamistani puomeista. Hain Lallarin tarhasta, jossa se iloisena Sofian kanssa tuli portille vastaan, puunasin sen, laitoin satulan selkään ja sidoin karsinaan odottamaan, kun kävin tekemässä maneesin ravipuomeista kolmen esteen sarjan ja laukkapuomeista yhden ja aika korkean pystyn. Varustin Lallan loppuun ja sitten olikin aika suunnata maneesille, ratsastuksen aiheena tänään sarjan ja pystyn hyppääminen, ihan noin niin kuin kuntotreeninä.
Matkalla maneesille muistin, etten ollut pyytänyt ketään nostamaan puomeja. Huhuilin aikani talliin, kunnes Susu kurkkasi hoitajien huoneesta ja lupautui hetken päästä tulemaan hoitamaan puomitytön virkaa. Nyt viimein talutin Lavenderin maneesin, nousin selkään ja aloitin ratsastuksen kiertämällä pitkin ohjin uraa, sen jälkeen ravailemalla paljon pieniä mutkia ja tehden jonkin verran laukannostoja ja laukkaa maneesia ympäri. Kun Susu saapui maneesin, aloitin hyppäämisen.
Lalla toimi edelleen ja jälleen kerran kuin unelma. Sen laukka oli ihanan pyörivä ja hypyt liitäviä. Kerran kaksi puomit kolisivat, kun ratsastin ponnistuspaikan liian lähelle estettä, muuten hypyt sujuivat niin sarjalla kuin pystylläkin kivasti. Tein muutamia itselleni vaikeita kaarevia lähestymisiä, ja suoriuduimme niistä alkuvaikeuksien jälkeen kivasti. Pidin aina muutaman hypyn jälkeen vähän aikaa käyntitaukoa, sillä Lallalla on edelleen vähän huono kunto edellisen omistajansa välinpitämättömyyden takia. Yhteensä tein hyppytreeniä noin parikymmentä minuuttia. Kiitin Susua, joko ystävällisesti keräsi esteet pois, ja sitten hänen täytyikin jo juosta, sillä hänen isänsä oli jo tullut hakemaan häntä. Tein Lallarin kanssa vielä kymmenen minuutin loppuverryttelyt ja kävimme heittämässä maastossa lenkin loppukäynneiksi.
Maastosta tultuamme Emmi oli jo alkanut jakaa iltaruokia, joten viilensin tamman jalat reippaasti ja harjailin sitä sen rouskutellessa iltakaurojaan ja heiniään. Moiskautin tamman lörppöhuulille pusun, heilautin Emmille heipat ja kävin vielä antamassa Riksulle hyvänyönporkkanan.
34 riviä.
Olemme myös osallistuneet suunnistusratsastuskilpailuihin, joista tuli molemminpuoleiseksi mukavaksi yllätykseksi sijoitus - Lalla sai palkinnoksi hevosnameja ja minä hienon ruusukkeen kiinnitettäväksi Lallan karsinan oveen. Suunnistuksessa Lalla toimi hienosti maastossa ja jaksoi hyvin omistajan sekoilut kartanluvussa. Liitetäänpä tähän vielä tarina, jolla saimme toisen sijan kilpailuista:
- Siis ei voi olla totta. Mikä puoliverinen tää tällanen on, jolle ei sovi letit päähän? voivottelin ääneen Lallan karsinassa. Samassa kuulin naureskelua viereisestä karsinasta.
- Eiks ne oo suunnistuskisat mihin ootte menossa? tallityttö huikkasi sieltä.
- No, juu-u...
- Älä sit ihmeessä letitä sen harjaa, teille vaan naurettais siellä, tyttö jatkoi jutteluaan ja kurkkasi Lallan karsinaan. - Siellä saa mennä ihan rennosti, usko pois.
- Aijaa. Mä aattelin, ku ne kuitenkin on kisat, et pitää letit... No hyvä jos ei tarvi! Ongelma ratkaistu. Lallurapallura, olen pahoillani, mutta nyt tää tyttöjen tukkaleikki loppu, pakataan sut autoon ja lähetään suunnistamaan!
Heh, en edes muistanut kuinka hauska tarinasta tulikaan. Oikeasta elämästä, tällaista tämä meidän tekeminen Lallan kanssa on.
Nyt viimein pääsen kertomaan tämän päivän ratsastuksesta. Aloitin tallilla toimimisen varaamalla maneesin Emmiltä, tein sinne puomitukset ja ratsastin Riksun kanssa puomityöskentelyä. Tämän jälkeen siivosin molempien hevosteni karsinat, ensin Rikhartin ja sitten Lallukan. Tänä aikana maneesissa kävi treenamassa muutama ratsukko, tyytyväisenä sinne laittamistani puomeista. Hain Lallarin tarhasta, jossa se iloisena Sofian kanssa tuli portille vastaan, puunasin sen, laitoin satulan selkään ja sidoin karsinaan odottamaan, kun kävin tekemässä maneesin ravipuomeista kolmen esteen sarjan ja laukkapuomeista yhden ja aika korkean pystyn. Varustin Lallan loppuun ja sitten olikin aika suunnata maneesille, ratsastuksen aiheena tänään sarjan ja pystyn hyppääminen, ihan noin niin kuin kuntotreeninä.
Matkalla maneesille muistin, etten ollut pyytänyt ketään nostamaan puomeja. Huhuilin aikani talliin, kunnes Susu kurkkasi hoitajien huoneesta ja lupautui hetken päästä tulemaan hoitamaan puomitytön virkaa. Nyt viimein talutin Lavenderin maneesin, nousin selkään ja aloitin ratsastuksen kiertämällä pitkin ohjin uraa, sen jälkeen ravailemalla paljon pieniä mutkia ja tehden jonkin verran laukannostoja ja laukkaa maneesia ympäri. Kun Susu saapui maneesin, aloitin hyppäämisen.
Lalla toimi edelleen ja jälleen kerran kuin unelma. Sen laukka oli ihanan pyörivä ja hypyt liitäviä. Kerran kaksi puomit kolisivat, kun ratsastin ponnistuspaikan liian lähelle estettä, muuten hypyt sujuivat niin sarjalla kuin pystylläkin kivasti. Tein muutamia itselleni vaikeita kaarevia lähestymisiä, ja suoriuduimme niistä alkuvaikeuksien jälkeen kivasti. Pidin aina muutaman hypyn jälkeen vähän aikaa käyntitaukoa, sillä Lallalla on edelleen vähän huono kunto edellisen omistajansa välinpitämättömyyden takia. Yhteensä tein hyppytreeniä noin parikymmentä minuuttia. Kiitin Susua, joko ystävällisesti keräsi esteet pois, ja sitten hänen täytyikin jo juosta, sillä hänen isänsä oli jo tullut hakemaan häntä. Tein Lallarin kanssa vielä kymmenen minuutin loppuverryttelyt ja kävimme heittämässä maastossa lenkin loppukäynneiksi.
Maastosta tultuamme Emmi oli jo alkanut jakaa iltaruokia, joten viilensin tamman jalat reippaasti ja harjailin sitä sen rouskutellessa iltakaurojaan ja heiniään. Moiskautin tamman lörppöhuulille pusun, heilautin Emmille heipat ja kävin vielä antamassa Riksulle hyvänyönporkkanan.
34 riviä.
Erityinen plussa toi pieni kertomuksen pätkä letityksestä, se oli todella hauska ja piristä tarinaa mukavasti. Hyvä että tulette Lallan kanssa hyvin toimeen, se on osoittautunut todella mukavaksi neitokaiseksi. Vaikka se välillä osaakin olla aika tamma.