Post by Mape (weem) on May 3, 2011 18:46:49 GMT 2
Pitkästä aikaa on aikaa kirjoitella hoitopäiväkirjaa! Onhan tässä kuukauden aikana tottakai treenailtu ja muuta, mutta ei vain ole ollut aikaa kirjoitella niistä minkäänlaisia sepustuksia. Olemmepa käyneet myös ensimmäistä kertaa suunnistuskisoissa ja sieltä tuli sijoituskin! Ilmoittauduimme Rikhartin kanssa Sumujärven tallilla järjestettävään nuorten hevosten kouluvalmennusryhmään, jotta saadaan jotain rotia tähän meidänkin touhuun ja harjoittelemiseen.
Tänään teimme Riksun kanssa puomityöskentelyä. Tultuani tallille kävin huikkaamassa talliin heipat ja kysäisin Emmiltä, voisinko saada maneesin pariksi tunniksi käyttööni, ensin Riksun kanssa treenaamiseen ja sitten Lallan ratsastukseen. Emmille tämä sopi, joten kävin maneesissa laittamassa ravipuomit toiselle pitkälle sivulle ja laukkapuomit toiselle. Tämän jälkeen suuntasin Riksun tarhalle, jossa se autaan tietämättömänä tulevasta rankasta treenistään rapsutteli Aslanin säkää.
Saatuani harjattua Riksusta niin paljon talvikarvaa kuin mahdollista ja varusteet selkään, suuntasin kulkumme maneesille päin. Matkalla huomasin, että joku oli sittenkin mennyt treenaamaan sinne, vaikka varta vasten olin maneesin pyytänyt Emmiltä käyttööni. Lähempänä tunnistin ratsukon Susuksi ja Konstaksi, jotka käyttivät hyväkseen asettamiani puomeja.
- Moi! Ei kai haittaa jos me vielä vähän aikaa ollaan täällä samaan aikaan kuin te? Susu huikkasi Konstan ravin heiluttamalla äänellä. - Emmi sano, että sä olit tulossa, mutta aattelin, et sulla menis pidempään ja me ehdittäis tekemään lyhyt treeni ennen maastolenkkiä. - Joo, olkaa vain, sanoin ja hymyilin Susulle. Eipä siitä meille nyt niin suurta haittaa ole, vaikka Riksun vauhti on iso niin niin on maneesikin.
Nousin Rikhartin selkään ja lähdin kävelemään maneesin keskelle samalla, kun Susu viimeisteli Konstan ravityöskentelyä ja aloitteli laukannostoja. En voinut olla hiukan neuvomatta.
- Nosta nyrkit pystyyn! Kuvittele, että sulla on koko ajan peukut jännittämisestä pystyssä. Susu vain nauroi takaisin, mutta nosti kyllä nyrkkinsä pystyyn. Kun hän oli saanut Konstan kanssa laukkaamisen päätökseen, otin Riksun ohjastuntumalle ja aloitin ratsastamisen ensin käyntityöskentelyllä. Tein paljon pysähdyksiä ja peruutuksia ja jonkin verran myös ravi-käyntisiirtymisiä. Kun Riksu alkoi askeltamaan hyvin alleen ja ottamaan tuntumaa kuolaimeen, nostin ravin ja tein pääty-ympyröitä ja ravasin ravipuomeja. Tässä vaiheessa huomasin Susun ja Konstan lähteneen maneesista, taisin olla todella keskittynyt ratsastamiseen, kun en huomannut heidän lähtöään! Alkuun Riksun askeleet olivat puomeilla vähän pompottavat, mutta paranivat jonkin verran ravityöskentelyn edetessä. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin samaa tekemistä.
Vartin ravaamisen jälkeen annoin Riksulle ohjaa ja kävelin hetken aikaa, kunnes vuorossa olivat laukkapuomeilla tekeminen. Keräsin Riksun laukkaa kuulolle ensin pääty-ympyrällä, laukkasin siitä sitten laukkapuomit, siirryin lyhyellä sivulla raviin, tein ravissa ympyrän, ympyrällä käynti-ravi-siirtymisen, toisella pitkällä sivulla ravipuomit, kulmassa laukannosto, laukassa ympyrä ja taas laukkapuomit. Jatkoin tätä ajoittain hyvin hektiseltäkin tuntuvaa tehtävää, kunnas kaikki siirtymiset olivat hyviä ja Riksun tahti laukassa ja ravissa riittävän tasainen. Loppuun ravailin vielä hetken ja kävelytin Riksulla sitten hyvät loppukäynnit.
Ratsastuksen jälkeen hoidin Riksun tarhaan ja siivosin sen karsinan. Sitten olikin vuorossa puokkitammani ratsastus, löpisemistä hoitajien huoneessa ja Emmin kanssa neuvottelua koulutunnille osallistumisesta.
29 riviä.
Tänään teimme Riksun kanssa puomityöskentelyä. Tultuani tallille kävin huikkaamassa talliin heipat ja kysäisin Emmiltä, voisinko saada maneesin pariksi tunniksi käyttööni, ensin Riksun kanssa treenaamiseen ja sitten Lallan ratsastukseen. Emmille tämä sopi, joten kävin maneesissa laittamassa ravipuomit toiselle pitkälle sivulle ja laukkapuomit toiselle. Tämän jälkeen suuntasin Riksun tarhalle, jossa se autaan tietämättömänä tulevasta rankasta treenistään rapsutteli Aslanin säkää.
Saatuani harjattua Riksusta niin paljon talvikarvaa kuin mahdollista ja varusteet selkään, suuntasin kulkumme maneesille päin. Matkalla huomasin, että joku oli sittenkin mennyt treenaamaan sinne, vaikka varta vasten olin maneesin pyytänyt Emmiltä käyttööni. Lähempänä tunnistin ratsukon Susuksi ja Konstaksi, jotka käyttivät hyväkseen asettamiani puomeja.
- Moi! Ei kai haittaa jos me vielä vähän aikaa ollaan täällä samaan aikaan kuin te? Susu huikkasi Konstan ravin heiluttamalla äänellä. - Emmi sano, että sä olit tulossa, mutta aattelin, et sulla menis pidempään ja me ehdittäis tekemään lyhyt treeni ennen maastolenkkiä. - Joo, olkaa vain, sanoin ja hymyilin Susulle. Eipä siitä meille nyt niin suurta haittaa ole, vaikka Riksun vauhti on iso niin niin on maneesikin.
Nousin Rikhartin selkään ja lähdin kävelemään maneesin keskelle samalla, kun Susu viimeisteli Konstan ravityöskentelyä ja aloitteli laukannostoja. En voinut olla hiukan neuvomatta.
- Nosta nyrkit pystyyn! Kuvittele, että sulla on koko ajan peukut jännittämisestä pystyssä. Susu vain nauroi takaisin, mutta nosti kyllä nyrkkinsä pystyyn. Kun hän oli saanut Konstan kanssa laukkaamisen päätökseen, otin Riksun ohjastuntumalle ja aloitin ratsastamisen ensin käyntityöskentelyllä. Tein paljon pysähdyksiä ja peruutuksia ja jonkin verran myös ravi-käyntisiirtymisiä. Kun Riksu alkoi askeltamaan hyvin alleen ja ottamaan tuntumaa kuolaimeen, nostin ravin ja tein pääty-ympyröitä ja ravasin ravipuomeja. Tässä vaiheessa huomasin Susun ja Konstan lähteneen maneesista, taisin olla todella keskittynyt ratsastamiseen, kun en huomannut heidän lähtöään! Alkuun Riksun askeleet olivat puomeilla vähän pompottavat, mutta paranivat jonkin verran ravityöskentelyn edetessä. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin samaa tekemistä.
Vartin ravaamisen jälkeen annoin Riksulle ohjaa ja kävelin hetken aikaa, kunnes vuorossa olivat laukkapuomeilla tekeminen. Keräsin Riksun laukkaa kuulolle ensin pääty-ympyrällä, laukkasin siitä sitten laukkapuomit, siirryin lyhyellä sivulla raviin, tein ravissa ympyrän, ympyrällä käynti-ravi-siirtymisen, toisella pitkällä sivulla ravipuomit, kulmassa laukannosto, laukassa ympyrä ja taas laukkapuomit. Jatkoin tätä ajoittain hyvin hektiseltäkin tuntuvaa tehtävää, kunnas kaikki siirtymiset olivat hyviä ja Riksun tahti laukassa ja ravissa riittävän tasainen. Loppuun ravailin vielä hetken ja kävelytin Riksulla sitten hyvät loppukäynnit.
Ratsastuksen jälkeen hoidin Riksun tarhaan ja siivosin sen karsinan. Sitten olikin vuorossa puokkitammani ratsastus, löpisemistä hoitajien huoneessa ja Emmin kanssa neuvottelua koulutunnille osallistumisesta.
29 riviä.
Hieman siinä oli ns. kiireen ja hätäisyyden makua, mutta ei se teidän menoanne haitannut! Mukavaa kun jaksoit kertoa puomiharjoittelustanne noin yksinkertaisesti, Riksu menee hienosti, kunhan lämmittelet ja treenaat sen kanssa kunnolla.