Post by Mape (weem) on Sept 22, 2011 14:59:50 GMT 2
Viimeisimmän päiväkirjamerkinnnän jälkeen Riksun kanssa on menty hurjaa vauhtia eteenpäin. Pojun kuusivuotissynttärit lähestyvät ja aikuistumisen ja kasvamisen huomaa silmissä. Nykyään peräänannossa kulkeminen ja apujen odottaminen toteutuu lähes jokaisella ratsastuskerralla pienen työskentelyn jälkeen. Edelleen Riksun askeleet ovat isoja ja vauhti kova, mutta ratsastuksesta on tullut paljon miellyttävämpää nyt, kun poju tottelee pidätteitä ja sen askelpituutta pystyy jonkin verran säätämään.
Pitkään aikaan ei olla päästy kilpailemaan, mutta nyt kuin uudestisyntyneen Rikhartin kanssa olisi hurjan kiva päästä kilpailemaan ainakin kouluratsastuksessa, mutta miksei esteilläkin. Lokakuun alussa onkin luvassa maastoestetunti ja ehkä sitten ensi kesänä päästään myös kenttä- tai maastoestekilpailuihin onnea koettamaan.
Tänään tullessani tallille sade hakkasi auton tuulilasiin ja näkyvyyttä ei ollut kovin montaa metriä eteenpäin. Hitaasti lirutellen ajoin viimeiset metrin tallin pihaan, ettei vain kukaan jäisi autoni alle. Takki päänsuojana juoksin talliin ja tarkistin maneesin käytön: kuudesta seitsemään olisi vapaata. Merkkasin kalenteriin meneväni sinne Riksulla, mutta laitoin myös merkinnän siitä, että sekaan mahtuu muitakin. Lallan liikutus tältä päivältä olikin jo hoidossa, kun se parhaillaan oli koulutunnilla.
Riksun kanssa työskentelin tänään ravi-pysähdys-siirtymisten kanssa. Tienäni toimi lävistäjä, jonka jälkeen lyhyellä sivulla vastakaarros ja uudestaan lävistäjälle. Lävistäjän keskellä tein pysähdyksen ja jos pysähdys oli hyvä, myös muutaman askeleen peruutuksen. Jo alkuverryttelyn loppupuolella Riksun askel tuli odottavaksi, niska taipui nätiksi ja selän työskentelyn oikein tunsi. Pysähdykset onnistuivat pienen pakottamisen jälkeen hyvin ja vastakaarroksella taivuttaminen auttoi samaan oria paremmin kuulolle. Melkein tunnin ajan työskentelin Riksun kanssa ravissa, jonka jälkeen hidastin käyntiin ja lopulta tein tilaa tuntiratsastajille.
Hoidettuani Riksun ratsastuksen jälkeen putsasin orin karsinan nopsasti ennen hivuttautumista teekupposelle hoitajien huoneeseen.
--
Rivejä 16
Ja jos siitä edellisestä kertomuksesta kans sais pisteet kaappiin
Pitkään aikaan ei olla päästy kilpailemaan, mutta nyt kuin uudestisyntyneen Rikhartin kanssa olisi hurjan kiva päästä kilpailemaan ainakin kouluratsastuksessa, mutta miksei esteilläkin. Lokakuun alussa onkin luvassa maastoestetunti ja ehkä sitten ensi kesänä päästään myös kenttä- tai maastoestekilpailuihin onnea koettamaan.
Tänään tullessani tallille sade hakkasi auton tuulilasiin ja näkyvyyttä ei ollut kovin montaa metriä eteenpäin. Hitaasti lirutellen ajoin viimeiset metrin tallin pihaan, ettei vain kukaan jäisi autoni alle. Takki päänsuojana juoksin talliin ja tarkistin maneesin käytön: kuudesta seitsemään olisi vapaata. Merkkasin kalenteriin meneväni sinne Riksulla, mutta laitoin myös merkinnän siitä, että sekaan mahtuu muitakin. Lallan liikutus tältä päivältä olikin jo hoidossa, kun se parhaillaan oli koulutunnilla.
Riksun kanssa työskentelin tänään ravi-pysähdys-siirtymisten kanssa. Tienäni toimi lävistäjä, jonka jälkeen lyhyellä sivulla vastakaarros ja uudestaan lävistäjälle. Lävistäjän keskellä tein pysähdyksen ja jos pysähdys oli hyvä, myös muutaman askeleen peruutuksen. Jo alkuverryttelyn loppupuolella Riksun askel tuli odottavaksi, niska taipui nätiksi ja selän työskentelyn oikein tunsi. Pysähdykset onnistuivat pienen pakottamisen jälkeen hyvin ja vastakaarroksella taivuttaminen auttoi samaan oria paremmin kuulolle. Melkein tunnin ajan työskentelin Riksun kanssa ravissa, jonka jälkeen hidastin käyntiin ja lopulta tein tilaa tuntiratsastajille.
Hoidettuani Riksun ratsastuksen jälkeen putsasin orin karsinan nopsasti ennen hivuttautumista teekupposelle hoitajien huoneeseen.
--
Rivejä 16
Ja jos siitä edellisestä kertomuksesta kans sais pisteet kaappiin
