Post by Meera on Oct 5, 2011 18:25:47 GMT 2
Tarina sijoittuu siis 27. päivälle syyskuuta, sillä aloittelin sitä jo silloin. Toivottavasti ei haittaa!
-----------
Ti 27.9.2011
Ai että, miten kauan edellisestä tallikäynnistäni olikaan vierähtänyt – minulla oli jo kamala ikävä talliporukkaa ja tietenkin Linneaa! Homma oli nyt niin, että ensinnäkin kesäloman loppuminen oli vienyt minulta kaiken ajan koulun merkeissä, ja lisäksi äitini oli vastikään pyöräyttänyt maailmaan pikkuveljen, Miikan, jota olin nyt muutaman viikon tallilla olon sijasta ihaillut ja hoivannut. Onneksi Maiju ja Emmi olivat ymmärtäneet tarpeeni pysyä hetkisen kotosalla, eivätkä moittineet pientä poissaoloani.
Vettä satoi tänään kaatamalla, joten juuri ajokortin saanut serkkupoika lupautui heittämään minut tallille. Herra ehti jo kerran hurauttaa Meerivirrantien risteyksen ohi vauhti päällä, mutta bussipysäkillä käännyttyämme kurvasi hän oikeasta risteyksestä kohti tallia. Pikkutiellä tuntui satavan entistäkin enemmän, kun taivaalta tippuvan veden lisäksi tuulessa heiluvat kellastuneet lehtipuut ja kuuset ryöpsäyttelivät auton päälle roimasti vettä. Pian olimme kuitenkin jo tallin pihassa, ja serkkupoika toivotti hauskaa päivää säätä virnistelleen, lupasi tulla hakemaan minut ja kurvasi pihasta semmoista kyytiä, että hävetti melkoisesti. Olisi kai pitänyt valistaa, ettei hevostalleilla sillä tavoin kaasutella.
Vetäisin hupun päähäni ja juosta hölkyttelin sisään talliin. Heti ensimmäisenä käväisin viskaamassa tavarani hoitajien huoneeseen, jossa Mape, Susu ja Asta valittivat kilpaa ankeasta säästä ja josta tsekkasin myös tämän päivän tuntilistan. Linnea menisi tänään este II –tunnilla kello 18, eli hieman yli tunnin kuluttua, sillä olisi siis vielä hetkinen aikaa ulkoilla tarhassa. Mahtoi tosin nauttia moisesta ulkoilusta, sääkin kun oli niin kaunis… Kipaisin siis Linnean karsinalle, se oli siivottu, mutta päätin siitä huolimatta puhdistaa ruoka- ja juomakupin ja suolakiven. Tallissa oli häslinkiä, maastotunti oli juuri alkamassa ja se ilmeisesti pidettäisiin sateesta huolimatta; neljä ratsastajaa varusti hevosiaan, pukeutui kahiseviin sadepukuihin ja tuntui muutenkin henkisesti valmistautuvan tulevaan koitokseen sateisessa metsässä. Hyräillen jynssäilin Linnean kupit puhtaiksi. Tarkastin vielä sen varusteet; harjapakista löytyneet pintelit olivat järkyttävän kuraiset, joten kävin hieman karistelemassa niitä ulkona jonka jälkeen tuikkasin ne pyykkiin. Suitset ja koulusatula olivat ihanan puhtaat, mutta estesatula kaipasi hieman puunausta, puhdistin sen siis kevyesti.
Satulahuoneesta poistuessani kerkesin juuri nähdä, miten armeija sadepukuihin sonnustautuneita ratsastajia lampsi tallin ovesta ulos Aslanin, Noksin, Juntin ja Novan kanssa perässään Emmi, joka oli selvästi lähdössä vetämään maastoa Artulla. Odotin oven raossa että ryhmä pääsi turvallisesti ohi, moikkasin Emmiä ja lampsin hoitajien huoneeseen. Mape oli jo lähtenyt kotiin, mutta Asta ja Susu olivat vielä paikalla. Ehdin juuri lysähtää heidän väliinsä sohvalle höpöttelemään turhia ja katselemaan sivusilmällä tv:tä, kun Riitta törmäsi huoneen ovesta sisään ja paimensi meidät ”laiskat” hakemaan seuraavan tunnin hevoset tarhasta ja katsomaan, että ne tulisivat kuntoon ennen tuntia. Hän itse lähtisi nyt käymään siitospuolella hoitamassa asioita. Katsoimme hevoset tuntilistasta; estetunnille osallistuisivat Konsta, Linnea, Kermis, Jokke, Vanni ja Lalla. Susu kertoi Mapen jo kertaalleen hakeneen Lallan sisälle, joten meillä olisi siis viisi hevosta haettaanamme.
Ensimmäisellä kiekalla Susu otti Konstan, minä Linnean (joka vain nyrpisti minulle nokkaansa eikä todellakaan osoittanut minkäänlaista merkkiä siitä, että sillä olisi jollain tasolla ollut ikävä) ja Ansa Kermiksen. Pyöräytimme hevoset talliin ja Susun jäädessä jo paijailemaan Konstaa minä ja Ansa haimme vielä Vannin ja Joken sisään.
Suurin osa sisälle haetuista hevosista oli puettu sadeloimiin, joten riisuimme ne ja levitimme kuivaushuoneeseen kuivamaan. Itse siirryin jo harjailemaan Linneaa, kun Riitta porhalsi siittolapuolen reissultaan takaisin ja melkein heti hänen perässään saapui kolme seuraavan tunnin ratsastajaa; Pihla, Teresa ja Sara kuulemani mukaan. Pihla ilmoittautuikin pian Linnean karsinalla satula ja suitset kourassaan, ja koska Linnea oli jo harjattu, tuikkasin sille suojat jalkaan ja luovutin satulointitehtävän iloisesti höpöttävälle Pihlalle. Susukin oli saanut häädöt Konstan luota Saran saavuttua ja Teresan suunnattua ratsunsa Vannin kimppuun suuntasin laittamaan Kermistä kuntoon. Susu meni satuloimaan jo valmiiksi Mapen harjaamaa Lallaa ja Ansa oli laittamassa Jokkea.
Pian loputkin ratsastajat olivat valuneet tallille, ja kun litimärät maastoilijat palasivat kentälle nousemaan alas selästä, Emmi tuikkasi litimärän Artun Astan käsiin ja komensi estetunnin ratsastajat maneesiin ratsuineen. Lähdimme Susun kanssa auttamaan tuntilaisia selkään ja Emmin saavuttua saimmekin nakin pystyttää maneesiin muutamia esteitä. Maiju oli kuulemma helsingissä tallin asioilla, joten Emmi joutui pitämään alkuviikon tunnit yksinään, siksi hän ei ollut ehtinyt antaa esteiden rakentamiseen tarvittavia ohjeita ennen tunnin alkua ratsastajille.
Kun esteet oli rakennettu ja tunti lähti hyvin käyntiin, Susu ilmoitti lähtevänsä kotiin joten itsekin soittelin serkkupojalle, joka tovin odoteltuani kaarsikin tallin pihaan ja heitti minut kotiin.
-----------
Ti 27.9.2011
Ai että, miten kauan edellisestä tallikäynnistäni olikaan vierähtänyt – minulla oli jo kamala ikävä talliporukkaa ja tietenkin Linneaa! Homma oli nyt niin, että ensinnäkin kesäloman loppuminen oli vienyt minulta kaiken ajan koulun merkeissä, ja lisäksi äitini oli vastikään pyöräyttänyt maailmaan pikkuveljen, Miikan, jota olin nyt muutaman viikon tallilla olon sijasta ihaillut ja hoivannut. Onneksi Maiju ja Emmi olivat ymmärtäneet tarpeeni pysyä hetkisen kotosalla, eivätkä moittineet pientä poissaoloani.
Vettä satoi tänään kaatamalla, joten juuri ajokortin saanut serkkupoika lupautui heittämään minut tallille. Herra ehti jo kerran hurauttaa Meerivirrantien risteyksen ohi vauhti päällä, mutta bussipysäkillä käännyttyämme kurvasi hän oikeasta risteyksestä kohti tallia. Pikkutiellä tuntui satavan entistäkin enemmän, kun taivaalta tippuvan veden lisäksi tuulessa heiluvat kellastuneet lehtipuut ja kuuset ryöpsäyttelivät auton päälle roimasti vettä. Pian olimme kuitenkin jo tallin pihassa, ja serkkupoika toivotti hauskaa päivää säätä virnistelleen, lupasi tulla hakemaan minut ja kurvasi pihasta semmoista kyytiä, että hävetti melkoisesti. Olisi kai pitänyt valistaa, ettei hevostalleilla sillä tavoin kaasutella.
Vetäisin hupun päähäni ja juosta hölkyttelin sisään talliin. Heti ensimmäisenä käväisin viskaamassa tavarani hoitajien huoneeseen, jossa Mape, Susu ja Asta valittivat kilpaa ankeasta säästä ja josta tsekkasin myös tämän päivän tuntilistan. Linnea menisi tänään este II –tunnilla kello 18, eli hieman yli tunnin kuluttua, sillä olisi siis vielä hetkinen aikaa ulkoilla tarhassa. Mahtoi tosin nauttia moisesta ulkoilusta, sääkin kun oli niin kaunis… Kipaisin siis Linnean karsinalle, se oli siivottu, mutta päätin siitä huolimatta puhdistaa ruoka- ja juomakupin ja suolakiven. Tallissa oli häslinkiä, maastotunti oli juuri alkamassa ja se ilmeisesti pidettäisiin sateesta huolimatta; neljä ratsastajaa varusti hevosiaan, pukeutui kahiseviin sadepukuihin ja tuntui muutenkin henkisesti valmistautuvan tulevaan koitokseen sateisessa metsässä. Hyräillen jynssäilin Linnean kupit puhtaiksi. Tarkastin vielä sen varusteet; harjapakista löytyneet pintelit olivat järkyttävän kuraiset, joten kävin hieman karistelemassa niitä ulkona jonka jälkeen tuikkasin ne pyykkiin. Suitset ja koulusatula olivat ihanan puhtaat, mutta estesatula kaipasi hieman puunausta, puhdistin sen siis kevyesti.
Satulahuoneesta poistuessani kerkesin juuri nähdä, miten armeija sadepukuihin sonnustautuneita ratsastajia lampsi tallin ovesta ulos Aslanin, Noksin, Juntin ja Novan kanssa perässään Emmi, joka oli selvästi lähdössä vetämään maastoa Artulla. Odotin oven raossa että ryhmä pääsi turvallisesti ohi, moikkasin Emmiä ja lampsin hoitajien huoneeseen. Mape oli jo lähtenyt kotiin, mutta Asta ja Susu olivat vielä paikalla. Ehdin juuri lysähtää heidän väliinsä sohvalle höpöttelemään turhia ja katselemaan sivusilmällä tv:tä, kun Riitta törmäsi huoneen ovesta sisään ja paimensi meidät ”laiskat” hakemaan seuraavan tunnin hevoset tarhasta ja katsomaan, että ne tulisivat kuntoon ennen tuntia. Hän itse lähtisi nyt käymään siitospuolella hoitamassa asioita. Katsoimme hevoset tuntilistasta; estetunnille osallistuisivat Konsta, Linnea, Kermis, Jokke, Vanni ja Lalla. Susu kertoi Mapen jo kertaalleen hakeneen Lallan sisälle, joten meillä olisi siis viisi hevosta haettaanamme.
Ensimmäisellä kiekalla Susu otti Konstan, minä Linnean (joka vain nyrpisti minulle nokkaansa eikä todellakaan osoittanut minkäänlaista merkkiä siitä, että sillä olisi jollain tasolla ollut ikävä) ja Ansa Kermiksen. Pyöräytimme hevoset talliin ja Susun jäädessä jo paijailemaan Konstaa minä ja Ansa haimme vielä Vannin ja Joken sisään.
Suurin osa sisälle haetuista hevosista oli puettu sadeloimiin, joten riisuimme ne ja levitimme kuivaushuoneeseen kuivamaan. Itse siirryin jo harjailemaan Linneaa, kun Riitta porhalsi siittolapuolen reissultaan takaisin ja melkein heti hänen perässään saapui kolme seuraavan tunnin ratsastajaa; Pihla, Teresa ja Sara kuulemani mukaan. Pihla ilmoittautuikin pian Linnean karsinalla satula ja suitset kourassaan, ja koska Linnea oli jo harjattu, tuikkasin sille suojat jalkaan ja luovutin satulointitehtävän iloisesti höpöttävälle Pihlalle. Susukin oli saanut häädöt Konstan luota Saran saavuttua ja Teresan suunnattua ratsunsa Vannin kimppuun suuntasin laittamaan Kermistä kuntoon. Susu meni satuloimaan jo valmiiksi Mapen harjaamaa Lallaa ja Ansa oli laittamassa Jokkea.
Pian loputkin ratsastajat olivat valuneet tallille, ja kun litimärät maastoilijat palasivat kentälle nousemaan alas selästä, Emmi tuikkasi litimärän Artun Astan käsiin ja komensi estetunnin ratsastajat maneesiin ratsuineen. Lähdimme Susun kanssa auttamaan tuntilaisia selkään ja Emmin saavuttua saimmekin nakin pystyttää maneesiin muutamia esteitä. Maiju oli kuulemma helsingissä tallin asioilla, joten Emmi joutui pitämään alkuviikon tunnit yksinään, siksi hän ei ollut ehtinyt antaa esteiden rakentamiseen tarvittavia ohjeita ennen tunnin alkua ratsastajille.
Kun esteet oli rakennettu ja tunti lähti hyvin käyntiin, Susu ilmoitti lähtevänsä kotiin joten itsekin soittelin serkkupojalle, joka tovin odoteltuani kaarsikin tallin pihaan ja heitti minut kotiin.
Oliko sinulla ehkä hieman kiire tätä tarinaa kirjoittaessasi? Hieno tarina, mutta pakko sanoa, että olen lukenut sinulta sujuvampaakin tekstiä. Sama vauhdikkuus ja aitous ihanien, pienten yksityiskohtien kera tästä kuitenkin taas välittyi, hienoa!